Lapsuuden ammattihaaveeni olivat Suomen ensimmäinen naispresidentti ja kaupan täti. Presidenttiyshaaveeni tyrmäsi Halonen jo ennen kuin ehdin itse täysi-ikäiseksi ja kaupan tädiksi, tai lähelle sitä, pääsin elintarvikekioskin myyjänä jo parikymppisenä. Se ei vaikuttanut kuitenkaan eläkepestiltä. Ja siihen loppui tulevaisuuden suunnitteluni ja ajautuminen paikasta, työstä ja opiskelupaikasta toiseen alkoi.
Opinnoissani opin tekemään hattuja, kirjoittamaan lehtijuttuja, vähän erityispedagogiikkaa ja vähän enemmän kirjallisuutta. Ajauduin töihin, ajauduin tiiminvetäjäksi ja siitä alkuun melko pienin ponnisteluin tehtävistä toisiin. Vasta kun löysin itsensä haastamisen ja uuden oppimisen ilon, lakkasin ajelehtimasta ja ryhdyin päämäärätietoisemmin asettamaan itselleni tavoitteita.
Mutta yksinään räpistely voi kantaa pitkälle myös väärään suuntaan. Kun löydät itsesi pöpeliköstä, alat kaivata henkilöä, opastajaa, joka tönisi sinua oikeampaan suuntaan. Onnekseni kohdalle sattui tällainen tönijä. Hän töni ennen asiakastapaamista, asetteli kahvikupit neukkarin pöydällä uudestaan ja selitti miksi. Hän jatkoi tönimistä tapaamisen jälkeen, kertoi kun meni hyvin ja mikä vielä tärkeämpää, kun meni pieleen. Ja minä opin. Töniminen väheni ja kyselyni lisääntyi. Luulin koko ajan menneeni samaan suuntaan, mutta rohkeninkin vaihtaa sitä kun sain vahvistusta. Niinpä työpaikka vaihtui ja keskustelun sisältö muuttui sitä myötä, mutta sain yhä vain tärkeämpää vastinetta ajatuksilleni. Olin kompastunut ystävän lisäksi mentoriin.
”Mentorointia kuvataan tavallisimmin toimintana, jossa kokenut mentori ohjaa nuorempaa tai kokemattomampaa aktoria. Mentorointi perustuu mentorin ja aktorin luottamukselliseen vuorovaikutussuhteeseen. Mentori on luotettava neuvonantaja ja uskottu, joka sitoutuu auttamaan aktoria tämän ammatillisessa kehittymisessä. Aktori puolestaan on kehittymishaluinen henkilö, joka on valmis luottamukselliseen vuorovaikutussuhteeseen.” (Kupias, Salo & Alma Talent Oy. 2014. Mentorointi 4.0)
Vaikkemme koskaan ole kutsuneet keskustelujamme mentoroinniksi eivätkä ne muutaman kuohuvan pullon jälkeen ole sitä muistuttaneetkaan, löydän silti tapaamisistamme yhä paljon mentoroinnin osa-alueita. Keskustelumme ovat saaneet minut oivaltamaan paljon niin itsestäni, toimintatavoistani kuin muidenkin toiminnasta. Sellaista osaamista, mitä kahvikuppien järjestelystä lopulta sain, en olisi oivaltanut yksin tai kirjallisuudesta ehkä koskaan.
Myös meille kehittymishaluisille nuorkauppakamarilaisille menrotointi voisi tuottaa hyötyä niin ammatillisesta kuin nuorkauppakamaritoiminnankin näkökulmasta. Luottamuksellisessa dialogissa kokeneen henkilön kanssa voit löytää itsestäsi kokonaan uusia puolia.
Mikäli tilaisuus siis avautuu – ja meille PINKK:läisille se voi avautua nopeastikin – lähde mukaan!
Laura Ristaniemi
IND 2018