Minkä tahansa yhdistyksen hallitukseen hakeutuvaa henkilöä katsotaan usein vähän kieroon. ”Sulla vissiin on liikaa aikaa?” Toinen lähestymistapa on säälinsekainen alentuneisuus. ”Et sitten saanut sanottua ei?”.
Usein kuvitellaan, että vanhempainyhdistyksen tai taloyhtiön rahastonhoitajaksi valitaan se, joka ei suoralta kädeltä kieltäydy ja jolla työn tai koulutuksen puolesta on edes etäinen käsitys kirjanpidon tarkoituksesta. Se, että joku voi oikeasti haluta tehdä sitä, on poikkeus joka vahvistaa säännön.
Me JC:t kuittaamme moiset puheet usein naurahtamalla ja siirtymällä kohti seuraavaa keskustelunaihetta. Miksi niin?
Meillä on tapana lähestyä asiaa toisin. Itse aloitin oman JC-urani toimimalla oman kamarini rahastonhoitajana. Se oli minulle turvallinen askel hallitustyöhön, koska koulutukseni ja ammattini tukivat tätä tehtävää. Virkaa hoitaessani minulle kuitenkin valkeni homman juju. On ok aloittaa varovasti, mutta itsetarkoitus on aivan päinvastainen. Hallitustyö on poikkeuksellinen mahdollisuus tehdä jotain, mitä EI osaa ja oppia samalla uusia taitoja. Oma hallitusurani jatkui sen jälkeen koulutus-, tapahtuma- ja johtotehtävissä, koska niistä minulla ei ollut siinä vaiheessa vähäisintäkään kokemusta.
Meidän yhteinen tavoitteemme on vauhdittaa jäsentemme menestystä työelämässä. Se ei kuitenkaan ole yksipuolinen lahjoitus. Sillä on hintansa ja useimmiten se hinta maksetaan hiellä, niin työnteon kuumalla kuin kauhun kylmälläkin. Miten voi kehittää menestymisen mahdollisuuksiaan, jos ei hyödynnä mahdollisuuksiaan ollenkaan, tai jos tekee samoja asioita kuin muutenkin päivittäin tekee? Osaamispaletti ja itseluottamus kasvavat, kun ottaa uusia haasteita ja menestyy niissä. Ja nuorkauppakamarissa menestyminen on helppoa, kaverit ovat aina valmiina auttamaan sinua siinä.
Minulta usein kysytään, että ”Mitä virkaa minun kannattaisi hakea?” Vastaan poikkeuksetta siihen kysymyksellä: ”Minkä taidon haluat oppia seuraavan vuoden aikana?” Minulle myös usein kerrotaan, että ”En halua tavoitella tuota virkaa, pelkään, että se on liian vaativa minulle.” Siihen vastaan aina, että ”Jos haet virkaa, jonka koet osaavasi, haet väärää virkaa. ” Tästä on hallitustehtävissä kysymys kaikilla tasoilla. Kamarissa, alueella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Ne eivät ole paikkoja, joihin haetaan näyttääkseen mitä osataan, vaan mahdollisuuksia, joihin voi tarttua oppiakseen uutta.
Alun pohdintaan hallitukseen hakeutuvien mielenterveydestä itse vastaisin, että hullua sen sijaan on olla hakematta vastuutehtäviin, kun kerran tällainen mahdollisuus on. Lapsena kävin usein Leafin karkkitehtaalla vierailulla. Eipä tullut mieleenkään jäädä pihalle odottelemaan tai kysyä josko saisin karkin sijaan vaikkapa palsternakkaa. Mietipä sitä hakulomaketta täyttäessäsi.
Lauri Valtonen
Kansallinen puheenjohtaja 2018
Suomen Nuorkauppakamarit