Eihän sitä voinut olla miettimättä, taisi uniinkin tulla. Miten voi valmistautua tuntemattomaan, siihen, mistä on vain kuullut muiden kokemuksia ja hehkutuksia? Nyt olisi ne fiksut neuvot tarpeen! Tässä muutama vilautus ja välähdys matkan varrelta.
Ekat kysymykset
Kerroin muutamalle ystävälleni lähteväni viikonlopuksi Ilmajoelle. Täh, miksi? Mikä ihmeen harrastus se oikein on, kun siellä te muka voitte kouluttautua, kehittää itseänne, vaikuttaa muihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan, tavata uusia hienoja ihmisiä, verkostoitua, hörheltää fiksulla aikuisporukalla, pitää hauskaa, juhlia…? Sanopa se. Sitä minäkin lähdin selvittämään ja toteuttamaan.
Ekat jännitykset
Taisi ilmaantua siinä vaiheessa, kun survoin matkalaukkua auton takaluukkuun. Matkalaukku yön yli-reissulle, oikeesti? No mitään ei voi olla liikaa. Vai ottaisiko toisenkin iltapuvun varmuuden vuoksi mukaan, kun kerran matkalaukku on jo mukana? Myöhäistä, kello käy, ensi kerralla sitten. Heipat kotona, kyllä te täällä pärjäätte, nähdään sunnuntaina. ”Lähteekö äiti pikkujuhliin vai töihin?” kysyy 2,5-v tyttäreni ovella. Pikkujoulusesonki näyttää olevan vielä tuoreessa muistissa neitokaisella…
Ekat adrenaliinit koettu!
Hyppy puhekilpailuun osallistuneen, myös ekakertalaisen, PINKK:n oman Hanna Toimen housuihin; no kerros ny, minkälaista oli? ”Puhekilpailu nosti pintaan tosi kivan adrenaliinipyräyksen. Jännitti ja hermostutti pitkästä aikaa kunnolla. Valitettavasti voitto oli ulottumattomissa, mutta kokemusta karttui. Ja ei ole sanottua, ettenkö kokeilisi joskus uudelleen. Polte jäi. Nälkä kasvaa syödessä. Nyt odotan innolla, että pääsen Mikkelissä kuulemaan muiden puheita, ne kun harmittavasti jäävät loppupään puhujilta kuulematta.”
Ekat strategiset pohdinnat
Maittavaa lounasta nautittiin sekalaisessa pöytäseurueessa. Keskusteluista mielenkiintoisimmaksi ja osuvimmaksi osoittautui senaattori Tapio Sompin kanssa käyty ajatustenvaihto tulevaisuuden tarpeista, nuorten, oppilaitosten ja työelämän tiiviimmästä yhteistyöstä, nuorkauppakamarin vaikutusmahdollisuuksista ja voimien yhdistämisestä muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Miksi keksiä pyörää uudelleen ja piipertää pikkunäppäriä usealla eri tontilla? Näkisin, että meidän kamarissamme saattaisi löytyä kiinnostusta ja osaamista tämän kaltaisten asioiden kehittämiseen, jopa strategiseksi vedoksi, teemavuodeksi, linjaukseksi? Keväällä alkava strategiatyö siintää jo mielessä..
Ekat eriävät ajatukset
Työhyvinvointi ja reilu johtaminen -teemalla pidetty koulutus lauantai-iltapäivän loppumetreillä veti puoleensa. Otsikon alle saa tällättyä mitä tahtoo, tällä kertaa puhuttiin erilaisista ihmistyypeistä kuten miellyttäjistä, perfektionisteista, pelleistä ja siitä, miten nämä henkilöt katsovat maailmaa ja käyttäytyvät esim. työpaikoilla. Toisena, itseä pohdituttamaan jääneenä osa-alueena käsittelimme vahvuuksia ja kehittämiskohteita, joita itsestä löytyy. Koulutuksen vetäjä pyysi kaikkia listaamaan muutaman ihailemansa hahmon tai henkilön paperille ja kuvaamaan viereen piirteitä, joita arvostaa heissä ja jotka kuvastavat heitä. Itse huomasin listanneeni mm. parhaan ystäväni, pomon ja äidin. Kuvaavina ominaisuuksina heilltä kaivoin esiin uskalluksen toteuttaa itseään, taidon sanoa asiat suoraan kaunistelematta, laajojen kokonaisuuksien hahmottamiskyvyn, itsensä ja faktan erkaannuttamisen tunteista, herkkyyden, omistautuneisuuden. Kouluttajan mukaan nämä piirteet itse asiassa ovat omia vahvuuksiamme, koska niille on olemassa jo jokin vastinpari itsessä, ja siitä syystä niitä arvostaa. En niellyt. Ainakaan purematta. Mielestäni nämä ovat tavoitteita tai toiveita siitä, millaiseksi itse pyrkii tai selkeitä piirteitä, joille olisi käyttöä myös omassa elämässä tai työtehtävissä. Pisti miettimään joka tapauksessa.
Eka paniikki
Sininen kolttu tuli hommattua. Onko toi alkuunkaan mun väri? Ei pukupussista muutakaan löydy. Eihän tämä pysy alkuunkaan yllä…hei voisko joku sieltä naapurihuoneesta tulla kiristämään noi narut, iltagaala alkaa ihan just! Ja toi taustakappale pitäisi sisällyttää tähän mekkoon jotenkin. Kai sen voi jättää poiskin, kun eihän sitä edes huomaa…
Ekat PINKK-kuohut
Kaikki niin fiineinä ja komeina. Ilo pilkehtii silmissä ja kuplii lasin pohjalla. Kiitoksen, hyvän mielen ja tulevaisuuteen katsovien puheenvuorojen lomassa pinkki kuohuva hulahti alas – lämmitti. On hieno tunne kuulua just tähän porukkaan. Kello käy, illan kohokohta odottaa jo ovella. Let´s go! Ai juu, korkokengät unohtui laittaa jalkaan!
Ekat palkintosateet
Iltagaalassa pöytäseurue oli mitä mainioin; lähivierustovereina tuttuja naamoja pilkettä suupielissä, mukaan lukien senaattorimme Tapio Somppi ja pöydän toisen pään PINKKiläiset jakoivat Muuramen kamarin kanssa. Hetkelliseen hurmostilaan päästiin, kun kamarimme julkistettiin voittajaksi ”Paras viestintä 2012 alueella C” -kategoriassa. Korkeita kurkkuääniä kuultiin myös Aktiivinen vaikuttaja 2012 -palkinnon osuessa kohdalle yhdessä Tammerkosken ja Tampereen kamareiden kanssa. Ja ei muuta kuin jalalla koreasti!
Ekana nukkumassa…eiku
Pikku tunneillehan se meni. Tää oli niin arvattavissa. Miten sitä malttaisi mielettömän onnistunutta ja hauskaa iltaa hyvässä seurassa katkaista ennen aikojaan?
Eka kerta koettuna, neitsyys menetetty
Oliko sen arvoista? No oli! Lehdestä lukemalla tai kaverilta kuuntelemalla saa pienen ennakkokäsityksen siitä, mitä on luvassa. Mutta vaikee sitä on selittää, tuntuma saadaan vasta aidossa tilanteessa. Uudelleen? Ehdottomasti. Tuu sääkin!
Ellimaija, PINKK SECY 2013 + taustapiru Hanna
