Aurinko paistaa säteillen, lasten kikatusta, puheen sorinaa ja veden liplatusta. Pirkanmaan ja Vammalan Nuorkauppakamarit viettävät leppoisaa kesäpäivää Riippilänjärven rannalla, Innovaatiokeskus Voimarinteellä. Nimensä mukaisesti paikka voimaannuttaa minut, luulenpa että suurin syy elinvoimaiseen olooni on yhdessä tekemisen ilo ja kaikkien kasvoilla loistavat hymyt.
Kamerani laulaa, klik, klik, ja pian muistikortille onkin tallentunut kymmeniä kesäisiä kuvia, perhepotretteja, hymyileviä ystäviä kahvikupposten ääressä, ryhmäkuvia, lapsia polskuttelemassa ja aikuisia kisailemassa voitontahtoisesti. Minulle kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja arkistossani on nyt iloinen tarina eräästä mielenkiintoisesta kesäisestä lauantaipäivästä.
Klik. Ensimmäiset kuvat lapsista juoksemassa pitkin Voimarinteen aluetta etsimässä Herra Hakkaraisen jalanjälkiä aarteenmetsästyksen merkeissä. Kyllä, kuvissa vilahtaa myös innokkaita aikuisia lasten jalanjäljissä kartat käsissään. Tiimityötä ja avun antoa nähtävissä, näillä eväillä palkintosateeseen, karkkia joka iikalle!
Klik klik. Rentoa puuhastelua, jutustelua ja rohkeimpien talviturkkien heitto ikuistettu muistikortille. Lapset näyttävät esimerkkiä heittäytymisestä, laiturin nokasta lämpimään veteen. Katselen linssin läpi ylpeänä ja iloisena omaa ja muidenkin lapsia. Päätän, että tulevaisuudessa olen heidän tavoin vieläkin avoimempi uusille asioille ja ihmisille. Lapsemme, nuo tulevaisuuden nuorkauppakamarilaiset, luovat kontakteja. Uusia kaveruussuhteita syntyy ja vanhoja ystävyyssuhteita syvennetään, sehän on tämän jutun koko juoni.
Klik. Ryhmäpotretti napattu, huomaan että tässäkin joukossa on joku, useampikin, joka järjestää rivit ja pitää keskustelua yllä. Harvinaista tässä ryhmäkuvassa on se, että kukaan ei piiloudu toisen taakse. Kylläpä porukkaa hymyilyttää, joukossa on voimaa!
Ceemäistä menoa!
Sitten kamerastani puuttuu hetkiä, on rantakisan aika ja päädyn kameran toiselle puolelle. Leikillään, mutta kuitenkin puolitosissaan, joukkueet kisailevat leikkiveneen kuljetuksessa, hiekkakakkujen teossa ja munan kuljetuksessa. Lapset kannustavat hurjasti vanhempiaan ja joukkuetoverit toisiaan. Kisat käydään reilussa JC-hengessä, kuitenkin lajista riippumatta voittoon asti taistellaan, periksi ei anneta milloinkaan. Tasaväkinen kisa huipentuu renkaan heittoon ja voittajatiimi tuulettaa kikattaen. Kyllä sillä voitolla on väliä, ajattelen. En voi sille mitään, että kuulun niihin, joille on suotu sitä taistelutahtoa ja kisahenkisyyttä. Onnekseni huomaan että sitä löytyy muiltakin. Naurattaa, lapset seuraavat ihmeissään aikuisten leikkejä huutaen ohjeita ja kannustuksia. Myös hassutteluun pitää osata heittäytyä, kamaritoiminta ON joskus lapsenleikkiä.
Klik.klik. Tallennan kuvat ja kiitän yhteisestä päivästä PINKKiläisiä ja oman kamarin väkeä. Kouluttautua voi monella tapaa, tästäkin päivästä opin monta asiaa tai sain ainakin tärkeän muistutuksen yhdessä tekemisen tärkeydestä. Oman kamarin väki tunnetaan jo melko hyvin, mutta muiden kamareiden jäseniin tutustuminen jää usein isoissa kokouksissa pintapuoliseksi. Suosittelen nykäisemään vieruskamaria hihasta ja verkostoitumaan yhteisen tapahtuman merkeissä, sieltä voit löytää uuden ystävän, bisneskontaktin tai vaikka tulevan työkaverin! Tänään verkostoituminen tarkoitti minulle ystävystymistä ja kamaritoiminta leppoisaa yhdessä oloa, huomenna se onkin ehkä jotain muuta…
Todistustenjaossa oli kevätjuhlatunnelma
Aurinkoista kesää toivottaen
Inkeri Komulainen
LIO/ tiedottaja 2013
Vammalan Nuorkauppakamari