Heipparallaa, olen Jenni Ahlstedt, seilaava suomalais-ruotsalainen nuorkauppakamarilainen! Nautin järjestömme tarjoamia kehittymismahdollisuuksia täysillä jo kymmenettä vuotta, ja upotan tähän tarinaan vain pikkiriikkisen tähtihetkiä tästä seikkailusta. Kymmenet ystävät, sadat kaverit ja Facebookin mukaan tuhannet tuttavat ovat löytyneet elämääni JCI-kokousmatkoilta, projekteista ja yhteisistä naurun paikoista eli aktiivisen toiminnan kautta. Esiintymisvarma ja sujuvasti kolmea kieltä työkseen puhuva eivät välttämättä olleet parhaita adjektiiveja kuvaamaan minua vuonna 2007, kun kuulin ensimmäisen maininnan nuorkauppakamarista, mutta ne ominaisuudet ovat löytyneet tässä matkan varrella kokemusten reppuun. Innokkuus ja iloisuus ovat säilyneet noiltakin päiviltä, ja ne ovat ehkä vieneet minua eteenpäin tässä lyhenteiden ja outojen termien viidakossa. Kymmenen sivun kantakortti kertoo koko tarinan.
Koejäsenvuoteni Ylöjärven Nuorkauppakamarissa 2008 herätti nälän katsoa tarkemmin, mitä tämä toiminta voi tarjota silloiselle partioaktiiville. Matti ei tiennyt, kenet pyysi hallitukseensa seuraavana vuonna sekä sihteerinä, tiedottajana että myös erään ”pienen, helpon projektin” (Positiivinen talousuutinen) kautta pitämään myös hänet vauhdissa. Tuolloin elettiin vaikeita aikoja naapurikamareissamme, joten päädyimme pistämään hynttyyt yhteen ja perustimme Pirkanmaan Nuorkauppakamarin – paras peruste aiheesta minulle oli, että sen lyhennykseksi tulisi PINKK. Olin myyty. Yhteishenkeä rakentamaan aloimme aluevaalikokousprojektilla, ja rakensin tuolloin yhteiskuntavastaavana myös uuden kamarimme ensimmäisiä kumppanuuspaketteja. Sattumien summana hain ja tulin valituksi puheenjohtajaksi 2011. Markkinoimme ja brändäsimme kamaria ja maalailimme hullujakin tavoitteita vuoteen: 10 koejäsentä vuoden lopuksi! Moni nauroi helmikuussa, mutta tavoite täyttyi ja kamari lähti voimakkaasti kasvusuuntaan.
Kansainvälisyyskärpänen puraisi Team Finlandian en-tiedä-mihin-lupauduin-päätoimittajaa Budapestin Eurooppa-kokouksessa 2009, joten kiitos Jamin, Tiinan ja Arjan viitoittaman tien, halusin johtaa Suomen joukkuetta kansainvälisyyspäällikkönä. 2012 Braunschweigin ja Taipein kokoukset olivat huikeita reissuja suurelle delegaatiollemme ja Team Finlandia sykki joka suuntaan hoitaen kaikki mahdolliset ja mahdottomat tehtävät. Tätä kirjoittaessani, juuri saavuttuani Dublinista European Presidents Meetingistä, olen osallistunut 34:ään kansainväliseen JCI-kokoukseen, mikäli Ruotsin kansalliset kokoukset jätetään laskuista.
Itse asiassa halu oppia ruotsin kieltä oli kohtalokas tavoite puheenjohtajavuotenani. Menin juttelemaan ruotsalaisille tuttaville European Capitals Meetingissä Tallinnassa, juttua jatkettiin Tarragonan Eurooppa-kokouksessa ja Halmstadin Crayfish Conferencessa mentiin jo kielioppiin asti. Poikaystävä löytyi siis Tukholmasta, ja Per (Vuoden PINKKein seuralainen 2015) on mukana vauhdissa edelleen. Suurin oppimisen hetki urallani lienee ollut kehitysjohtaja-vaalitappio. Minusta tulikin kansallinen tiedottaja ja se homma hoitui erittäin mallikkaasti – jopa koko tiimille maailmanpalkinnon arvoisesti – rapakon takaa Tukholmasta käsin. Liityin silloin myös Tukholman kamarin jäseneksi ja päätin jennimäisen veikeästi lähteä auttamaan alamäessä olevaa naapurimaan organisaatiota. Minusta tuli ensin varapuheenjohtaja ja 2015 sain JCI Swedenin kansallisena puheenjohtajana juhlistaa nuorkauppakamarin 100-vuotista taivalta. Ihanaa, että meitä oli silloin kaksi pinkkiläistä kollegaa, jee!
Viime vuonna kansainväliselle tasolle haluttiin hieman energiaa, joten minut valittiin mukaan JCI Sponsorship Committeehen. Erityiskampanjani johdosta Tampereen Eurooppa-kokouksessa teimme alueen ennätyksen JCI Foundationin lahjoituksissa ja minun haluttiin jatkavan pestissä myös 2017. Tällä hetkellä olen myös JCI Sweden Foundation puheenjohtaja ja mukana JCI European Academyn projektitiimissä delegaatti-, markkinointi- ja kumppanuusvastaavana. Olisi upeaa nähdä järjestyksessään toinen pinkkiläinen tänä vuonna osallistujana Göteborgissa! Haku on auki!
Tässä tarinassa jäi mainitsematta monen monta ihanaa, tärkeää ja läheistä ihmistä. Jatketaan matkaa – pysyn mukana vielä muutaman vuoden 😉