Vuoden viimeinen neljännes ja rahastonhoitajan tilinpäätös eli mitä jäi viivan alle? Kun tilinpäätös lähestyy, on aika pysähtyä hetkeksi pohtimaan vuotta. Kaikki luvut löydy Netvisorista, joten tässä tarina euroista, elämyksistä ja elämän opista.
Vuosi alkaa kääntyä kohti loppua ja se tarkoittaa rahastonhoitajalle kahta asiaa: Netvisor laulaa, ja tilinpäätös häämöttää horisontissa. Tiliotteet ovat kunnossa, tositteet tallessa ja hallituksen budjettikuri (lähes) legendaarinen.
On aika sulkea viimeiset rivit ja todeta, että jokainen sentti on löytänyt tarkoituksensa.
Rahastonhoitajan työ ei kuitenkaan ole vain numeroita ja hyväksyntäpainikkeita. Se on ennen kaikkea näkymätöntä varmistamista, että muiden ideat, projektit ja tapahtumat saavat siivet alleen. Joskus se tarkoittaa Netvisorin naputusta yöllä, joskus pientä muistutusta “hei, kuitti vielä liitteeksi!” Mutta kaiken taustalla on yksi tavoite: mahdollistaa muiden onnistuminen. On nimittäin hienoa seurata, miten eurot muuttuvat kokemuksiksi, koulutuksiksi ja kamarimuistoiksi.
Tämä vuosi on ollut minulle henkilökohtaisesti erityinen. Olen saanut kasvaa roolissani ja nähdä läheltä kamarimme toimintaa, jossa ideat muuttuvat tapahtumiksi ja tapahtumat elämyksiksi. Ennen kaikkea olen verkostoitunut enemmän kuin koskaan aiemmin.
Suoritin täyskäden eli osallistuin neljään aluekonferenssiin ja yhteen kansalliseen. Aikamoinen kierros opetti, että missä tahansa päin Suomea (tai maailmaa) onkin, on ystävien ympäröimänä. Siellä missä on kamarilaisia on yhteishenki, joka ei tunne rajoja.
Syksyn edetessä tulee myös se hetki, kun hallituspestit vaihtuvat ja vastuu siirtyy seuraaville tekijöille. Rahastonhoitajana olen oppinut, että vastuu tuo mukanaan paljon enemmän kuin raportteja ja hyväksyntöjä. Se tuo ymmärryksen siitä, miten paljon energiaa, yhteistyötä ja intohimoa tähän yhteisöön mahtuu. On ollut etuoikeus olla osa porukkaa, jossa uskalletaan heittäytyä ja jossa epäonnistuminenkin on vain oppimisen toinen nimi.
On ollut etuoikeus olla osa porukkaa, jossa uskalletaan heittäytyä ja, jossa epäonnistuminenkin on vain oppimisen toinen nimi.
Nyt kun tilinpäätös lähestyy, on aika tehdä laskelmia, mutta ehkä tärkein tase löytyy muualta kuin Netvisorista. Se löytyy kokemuksista, kohtaamisista ja niistä hetkistä, kun joku uskaltaa tarttua uuteen haasteeseen. Kun katson taaksepäin, huomaan, että tämän vuoden “tuotto” on mitattu enemmän nauruissa, oppimiskokemuksissa ja ystävyyksissä kuin euroissa.
Oma kamarivuoteni on ollut täynnä rohkeita päätöksiä ja hienoja ihmisiä. Olen kiitollinen jokaiselle, joka on ollut osa tätä vuotta. Kaikille, jotka ovat kysyneet, auttaneet, sparranneet tai vain jakaneet hetken tapahtumien välissä.
Olen myös innostunut siitä, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Uudet ideat ja uudet tekijät ovat aina merkki siitä, että yhteisö elää ja voi hyvin.
Tilinpäätöksen aikaan voin hyvällä omallatunnolla todeta: luvut ovat tasapainossa, mutta sydän ja mieli reilusti plussalla.
Rahastonhoitaja (TREAS)
Otto Kurjanen
