Minusta tuli kaksoiskamarilainen kesän lopulla. Koska elämäni painopiste alkaa uhkaavasti siirtyä Ruotsia kohti,
liityin Pirkanmaan Nuorkauppakamarin jäsenyyden lisäksi myös tulevan kotikaupunkini ykköskamarin, JCI Stockholmin jäseneksi. Työkuvioissa seilaan jatkossa toivottavasti enemmänkin Viking Linen laivoilla, eikä se ole ainoa syy muuttoon.
Kerran viesteilin jo pinkkiläisille: “Minä en lähede PINKKstä eikä PINKK lähde minusta…”, aion vastedeskin pysyä myös rakkaan kasvattajakamarini jäsenenä. Juridisesti eikä muutenkaan tälle ole oikein estettäkään olemassa. Tietysti vastuupestejä molemmissa kamareissa ei yhtä aikaa kannata olla… vuonna 2014 aion olla Pirkanmaan Nuorkauppakamarissa enemmän osallistujapuolella. Tukholman kamarin vaalikokouksessa minut valittiin sen vaalitoimikuntaan jäseneksi. Siis kamarin vaalitoimikuntaan. Meillä PINKK:ssä sellaista ei vielä neljän vuoden ikään mennessä ole perustettukaan. Ruotsalainen kamarini on myös asettanut minut ehdolle JCI Swedenin varapuheenjohtajaksi. Elämme jännittäviä aikoja, sillä Ruotsin kansallinen vaalikokous on reilun viikon päästä, 17.-20.10. Göteborgissa.
Mikä siellä Ruotsissa nyt sitten niin vetää… kerron teille tarinan, joka o
n tosi, ja joka vie ajassa omaan Pirkanmaan Nuorkauppakamarin puheenjohtajavuoteeni 2011.
Päätin tuolloin edustaa kamariamme ulkomaillakin aktiivisesti ja tiesin jo alkuvuonna, että ennen maailmankokousta tulisin osallistumaan kolmeen kansainväliseen JC-tapahtumaan. Niinpä keksin, että menen näissä kokouksissa sitten vähän väkisinkin juttelemaan ruotsalaisten kamariystävien kanssa, koska halusin parantaan ruostunutta ruotsinkielen taitoani. Kyllä, JC-verkostossa kielitaito paranee ja uskaltaa kommunikoida heikommillakin sanavarastoilla; ei tarvitse niin miettiä sanajärjestyksiä ja prepositioita kuin vaikka lukion kursseilla.
Ensimmäinen kohtaaminen, European Capitals Meeting Tallinnassa keväällä 2011: tapasin senaattori Margaretha Erikssonin, jonka kanssa virittelin keskusteluja. Esimerkkirepliikkini meni suunnilleen näin; “Vill du komma och svimma med mig imorgon bitti i hotellens pool?”. Ei lähtenyt Margaretha pyörtyilemään kanssani, mutta uimaan mentiin! Seuraava reissu oli Tarragonan Eurooppa-kokous. Siellä moikkailtiin ja small-talkattiin jo jokseenkin ymmärrettävästi useammankin nuorkauppakamarilaisen kanssa på svenska. Kolmas kokous oli kovasti hehkutettu Crayfish Conference Halmstadissa elokuulla. 
Olin ainoa delegaatti Suomesta koko konferenssissa, mutta näyin ja kuuluin vähän joka puolella. Pidin jopa gaalassa puheen – på svenska – ja kiitin koko suomalaisdelegaation puolesta järjestäjiä upeasta viikonlopusta. Se oli ensimmäinen puheeni ruotsin kielellä julkisessa tilaisuudessa någonsin, kyllä jännitti!
Kotiuduttuani Halmstadista olin saanut henkilökohtaisen ruotsinkielen opettajan, joka tuli sitten näytille myös PINKK:n rapuristeilylle kuukautta myöhemmin. Myöhemmin syksyllä menin vielä kutsuttuna JCI Swedenin kansalliseen vaalikokoukseen ja Brysselin maailmankokouksessa yhteispohjoismainen yhteistyö oli jo käsite 🙂 Poikaystäväni Per Rylander on myös ollut myöhemmin mukana seuralaisena PINKK:n tapahtumissa – ja minä puolestani avecina Tukholmassa erilaisissa tapahtumissa ja nyt jo myös maailman rauhanpäivän projektissa.
On mieltä avartavaa tutustua uuteen JC-kulttuuriin, jolla on kamarin ja ka
nsallisen organisaation 60-vuotinen historia jo takanaan, sekä tehdä nyt kamarieni välillä kulttuurivaihtoa. “Mitäs, jos meilläkin kokeiltaisiin tällaista naapurissa hyväksi havaittua juttua…” Kuulette näistä esimerkeistä varmasti lisää vuonna 2014 sekä paikalliselta että toivottavasti myös kansalliselta tasolta!
Ni är alla varmt välkomna att titta på min kampanjsida i Facebook:
Jenni Ahlstedt, JCI Pirkanmaa & JCI Stockholm
