Kerron omakohtaiset kokemukseni koejäsenenä Huippukokouksesta. Koejäsenyyteni oli ehtinyt kestää ennen Huippukokoukseen ilmoittautumista kokonaisen viikon ja ennen Huippukokousta 5 viikkoa. Ainoastaan start-koulutus oli tähän mennessä koettu.
Tunteet ennen matkaa olivat sekalaiset: samanaikainen mieletön into, mutta samalla lähes lamaannuttava jännitys. Jännitystä ei helpottanut yhtään pyyntö PINKK-bussin bussiemännäksi. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki tämä jännitys oli täysin turhaa.
Lähtöpäivälle sattui aurinkoinen ilma. Työnteko ei aamupäivällä tahtonut sujua ajatusten seikkailujen vuoksi lainkaan ja talon suurinkaan matkalaukku ei tuntunut riittävän kaikelle tavaralle, jota pakkasi mukaan ihan vain varmuuden vuoksi. Matkalaukku ja iltapuku raahautuivat PINKK -bussille, jossa päälle vaihtuivat jääkiekkopaidat ja kainaloon laitettiin pussillinen arpoja ja rahastusvälineet. Lähdin siis vakain askelin bussiemäntänä kohti linja-auton takaosaa keräämään rahaa kädessä nimilista bussilastillisesta kamarilaisia ja missiona yhdistää oikeat nimet oikeisiin kasvoihin. Lopulta jokainen nimi löysi oikeat kasvot ja tutustuin kertaheitolla ensimmäisen 15 minuutin aikana koko bussilastilliseen mahtavia ihmisiä.
Bussimatkan jälkeen saattelin itseni laivaan 20 ilmapallon kyyditsemänä. Voin kertoa, että mahtuminen hissiin matkalaukun ja 20 täytetyn heliumpallon kanssa oli melkoista taiteilua. Mahduimme pallojen kanssa kuitenkin lopulta samaan hyttiin vaihtamaan vaatteet iltajuhlaa varten. Pallot mukaan ja keräännyimme porukalla pinkkiläisten kanssa vielä ennen perjantain tulojuhlaa. Juhla alkoi First Timers -cocktaileilla ja jatkui hienolla ohjelmalla (kiitos järjestäjille hienosta ohjelmasta). Tulojuhlan aikana pieni juhlalaukkuni täyttyi pikkuhiljaa käyntikorteista ja uusiin ihmisiin tutustuminen oli todella helppoa. Tuntui, että nukkumaan ei malttanut lähteä millään, vaikka edes mennyt työviikko painoikin silmäluomissa. Monet yritystilaisuudet läpikäyneenä tuntui, että verkostoituminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen ei ollut ikinä ollut niin helppoa.
Lauantaina oli päivä omistettu Keynote-puhujien kuunteluille, pienille voimaa kerääville torkuille ja iltagaalaan valmistautumiselle. Keynote- puhujien kuuntelu laittoi ajatukset pyörimään päässä ja tuntui, että uutta virtaa ja ideoita sai myös omaan tekemiseensä ja ehkä myös sen viimeisen rohkeuden potkaisun toteuttaa muutaman pitkäaikaisen idean. Tamin sanoin: ”Tee jokaisesta päivästä mestariteos ja aja takaa unelmiasi”.
Iltagaalaan valmistautuessa olo oli jo juhlallinen valmiiksi. Kampaus päähän, meikit naamaan, iltapuku päälle, korkokengät jalkaan ja kuohulasillinen viimeistelemään silaus kohti valokuvausta. Gaalajuhla oli hieno kaikkine puheineen ja innostavine musiikkeineen. Palkinnot vaihtoivat omistajia taputusten rytmittämänä. Kaikki tuntuivat aidosti iloisilta toisten voittojen puolesta ja olivat otettuja joka ehdokkuudesta. Gaalajuhla jatkui maittavalla illallisella ja uusien senaattorien juhlalla, jossa juhlimme historian nuorinta senaattoria. Onnea kamarimme Johanna Lundánille vielä! Lauantai-ilta toi mukanaan viimeiseen minuuttiin saakka uusia tuttavuuksia ja nukkumaan meno venyi, kun verkostoitumista ei vain malttanut lopettaa.
Aamulla väsy otti voiton ja satamassa odotti tuttu PINKK-bussi odottamassa väsyneitä, mutta iloisia ja ennen kaikkea verkostoituneita kamarilaisia. Bussi täyttyi paluumatkalla iloisesta naurusta viimeiseen käännökseen saakka. Kotiin päästessä iltapuku pääsi takaisin kaappiin, mutta olen varma, että tällä kertaa se ei ehdi pölyyntymään ennen seuraavaa käyttökertaa.
Seuraavaa kokousta odotellessa,
Satu Herrainsilta, PINKK:n koejäsen