Seisoin 11-vuotta sitten koejäsenenä Helsingissä kansallisessa vuosikokouksessahotelli Grand Marinan aulassa. Koitin epätoivoisesti päästä respan tiskille chekkaamaan itseni sisään, mutta se tuntui mahdottomalta. Kymmenet tuntemattomat, epätodellisen hyväntuuliset, ihmiset halailivat minua. En ollut tottunut tähän halailuun ja koin sen rehellisesti jopa hieman ahdistavana. Hullunmyllyn kruunasi viimeisin naisihminen, jota halasin. Hän kuului silloiseen keskusliittoon. Hän oli seissyt melkoisen tovin keskellä aulaa halaten kaikki JC-ystävät. Minä olin ehkä numero 62. Hän sanoi minulle halauksen jälkeen, että kiitos. Katsoin häntä arvuutellen, että kumpi meistä mahtaa olla hullu. Katsoin tätä sakkia ja ajattelin, että nämä on ihan kuin häät, mutta morsiusparista ei ole tietoakaan. Päässäni ihmettelin tilannetta, että tässä minä yritän päästä tiskille ja te kaikki siinä sitten halailette minua.
Kun olin vihdoin ja viimein päässyt hotellihuoneeseen, oli minulla jo kiire start-koulutukseen ja First Timers -tapaamiseen. Kouluttajana oli pitkän linjan senaattori, joka intoutui pinssiensä kautta kertomaan urastaan. Kuuntelin häntä tunnin, enkä ymmärtänyt sanaakaan. Hän oli ollut VP1, VP2, PRES, IPP, EVP ja hän esitteli itsensä kuin James Bond numerosarjalla. Osa yleisöstä oli vaikuttuneita, minä en. Koin, että minua oli huijattu. Minulle oli kerrottu, että olen osa johtamisjärjestöä ja businessverkostoa. Tosiasiassa tunsin olevani lahkolaisten bileissä, joissa puhutaan haltijakieltä ja esittäydytään numerosarjoilla. Kun yritin viritellä keskustelua ja kysyin tapaamiltani ihmisiltä, että mitä teet (tarkoitin tällä työasioita) niin sain vastauksia mm: ”Olen lommi ja ens vuonna commi.”
Kärvistelin vuorokauden kokouksessa ja sama hullunralli jatkui. Lisäyksenä oli tullut vain se hölmöys, että kuultuaan minun olevan koejäsen, lähes kaikki tapaamani henkilöt sanoivat minun olevan tulevaisuuden toivo järjestössä. Siinä kohtaa olin ehdottomasti sitä mieltä, että nämä todella ovat järjiltään. Olin 24-vuotias vasta alkanut yrittäjä, joka koetti saada kasaan joka euron selvitäkseen ensimmäisistä hetkistä yrittäjän polulla. Tulevaisuudestani olin varma vain siltä osalta, että se on hyvin epävarma. Mutta näille hihhuleille minä olin toivo.
Lauantaina päivällä etsin puheenjohtajaamme, jotta olisin voinut gurmuuttaa häntä tästä huijauksesta. Hän oli kuulemma jossakin GA:ssa. Koska en tiennyt, mikä GA on, niin en löytänyt häntä. Mietin, mikä minut voisi pelastaa ja sainkin kuningasidean siideristä. Ravintolassa oli yksi paikka vapaana yksin istuvan JC-herran vieressä. Kysyin, voinko istua ja hän sanoi, että totta kai. Ensimmäisen minuutin aikana minulle selvisi, että hän oli puheenjohtaja, joka oli myöhästynyt valtakirjan tarkastuksesta minuutin. Järjestäjällä oli ollut satelliittikello, joka ei kuulemma valehdellut, vaikka miehen oma kello näytti, että aikaa olisi vielä pari minuuttia.
Olin siis löytänyt seurakseni vihaisen puheenjohtajan, joka aloitti keskustelun sanomalla, että tämä on todella paska harrastus. Vedin siiderin huulille ja sanoin olevani ehdottomasti samaa mieltä. Olin onnellinen, sillä olin löytänyt hengenheimolaisen. Vietimme vihaisen puheenjohtajan kanssa pari tuntia ravintolassa ja hän kertoi oman elämäntarinansa ja minä omani. Olin löytänyt ensimmäisen ystävän tässä harrastuksessa. Kerroin hänelle, että tämä touhu vaikuttaa todella oudolta ja hän antoi minulle parhaan neuvon, jonka olen koskaan saanut.
Noudatin tuota neuvoa ja nyt 11 vuotta myöhemmin olen pesunkestävä JC by heart. Halaan ihmisiä ja puhun haltijakieltä. Mikä kamalinta, innostun myös pinsseistä. Tästä yhteisöstä on kasvanut minulle vuosien aikana toinen perhe, jossa olen kuin kotonani. Olen saanut tästä järjestöstä ystäviä ja businesskumppaneita. On vaikea kuvailla oppimiani asioita, koska uskon, että olisin hyvin toisenlainen ihminen ilman näitä vuosia tässä porukassa. Jos pärjää johtajana täällä, missä palkka ei juokse, pärjää missä tahansa, missä palkka juoksee.
Rakkaat koejäsenet ja jäsenet, jaan teille saamani neuvon: ”Kun sä lähdet tähän touhuun mukaan, niin sun pitää jättää aivot narikkaan. Yritä olla ajattelematta ja ymmärtämättä mitään ja roiku vain mukana. Nauti olostasi. Saat kaiken sen, mitä harrastuksesta luvataan, mutta se vaatii asennetta ja kykyä suhtautua uusiin asioihin avoimin mielin. ”
Jenni
EVP, kehitysjohtaja 2015
Kansallinen DP-ehdokas 2016
Kirjoittaja:
Nimi: Jenni Rajahalme
Kotikamari: Kankaanpään Nuorkauppakamari
Ikä: 35-vuotta
JC-ura:
2015 EVP, Kehitysjohtaja
2014 Aluejohtaja, C-alue
6 oman kamarin hallitusvirkaa ja 3 aluevirkaa.
Työ: Viestintätoimisto Kumppania Oy
Muuta tärkeää: PINKKin ”maalaisserkku ja yleisavec”