Kaksitoista silmää ja korvaa, kuusi suuta!
Tässä maailmankokous 2016 Japanin Kanazawassa meidän malliin, olkaa hyvä!
TIISTAI 3.11. JENNI AHLSTED
T, Kansallinen puheenjohtaja, JCI SWEDEN
Jäsenille näkyvän glamourin takana on paljon pitkäkestoista ja taustalla vaikuttavaa työtä.
Maanantai-illan kokouksien jälkeen kirjoittelin sovittuja sähköposteja aikaiseen tiistai-aamuyöhön. European National Presidents' Meeting alkoi klo 8.00 ja JCI Sweden näkyi mm. Per Rylanderin ehdokkuudella ja valinnalla European Development Counciloriksi, JCI European Academyn raportilla ja parilla raportteihin ja päätösten toteuttamiseen liittyvässä asiassa. Kovaa hommaa, mutta paljon saadaan aikaan huolellisella valmistautumisella!
Tietysti tuli kiire, että ehti klo 14 valmiiksi iltapuvussa lähtemään avajaisiin. Ohjelmassa oli ensin JCI Presidential Reception; hieno tilaisuus verkostoitua ja tavata vanhoja tuttuja. Kuulostaa ehkä ylelliseltä, että virallisille edustajille tarjotaan muutama lasi kuohuviiniä jne, mutta niiden eteen tehdään kovasti työtä koko vuosi ja myös kongressin aikana joka päivä. Valokuvaussession jälkeen oli aika siirtyä jonoon maittain sen mukaan, minä vuonna oli liitytty virallisesti JCI:iin. Ruotsin järjestysluku oli ensimmäisenä Pohjoismaana 22. ja vuosi 1954.
Backstagella odoteltiin, ennen kuin tuli vuoro kävellä jo totutusti lavalle ja sieltä katsomon puolelle. Laskeskelin, että minulle tämä oli neljäs ja Perille kuudes kerta stagella! Meidän heilutukset näkyivät myös Japanin aamutelevisiossa keskiviikkona. Hyvin heiluteltu 🙂 Welcoming Nightissa oli paljon hienoja esityksiä sekä eri kojuja eri maistiaisilla ja perinteillä tutustuttavaksi. Juhlien jälkeen palasin taas hotellille jatkamaan sähköpostailua ja valmistelua General Assembly -kokoukseen.
KESKIVIIKKO 4.11. HANNA TOIMI, aluekansainvälisyyspäällikkö Alue C
Kansainväliseen toimintaan kuuluu vääjäämättä myös näkyminen ja kuuluminen muille maille. Suomi on näkynyt jo pitkään kokouksissa hienosti. Monessa kokouksessa Suomella on ollut ständi jossa muut kokousvieraat ovat saaneet kuulla kuulumisiamme ja tutustua maahamme ja nuorkauppakamaritoimintaan Suomessa. Japanissa ständillämme oli Muumi ja Joulupukki.
Minulle ständillä päivystäminen on ollut varsin positiivinen kokemus. Siinä saa rauhassa tavara uusia ihmisiä ja jutella ilman bileiden taustamelua. Japanissakin sain tutustua moneen uuteen nkk ystävään juuri ständillä. Suosittelenkin ständivuorojen varaamista kun niihin aukeaa mahdollisuus.
Keskiviikkona vietettiin Japanin järjestämää iltaa. Useat jos ei jopa kaikki Japanin kamarit olivat varanneet illasta oman ständin jossa oli toimintaa. Osa tarjosi ruokaa, joillain ständellä askarreltiin ja melkein kaikilla juotiin sakea. Minä opettelin kirjoittamaan nimeni Japaniksi ja tein tuoksuvia suitsukkeita yhdessä japanilaisen kamarilaisen kanssa. Toki maistoin myös sakea ja hihkuin ”kampai” paikallisten muodostaman ringin keskellä. Vaikka japanilaisten tapa järjestää bileet saattaa olla meille hieman vieras tykkäsin kuitenkin tästäkin tavasta, juhlissa oli tekemistä ja pääsin tutustumaan moneen paikalliseen tapaan samalla kun tutustuin japanilaisiin kamarilaisiin.
TORSTAI 5.11. SINA ROSENGRÉN, kokenut kv-kokoustaja
Torstaiaamu alkoi vahvalla fiiliksellä siitä, että edellisiltana on ollut todella hyvä kemut ja privaattibaarissa tarjoilu pelannut! Maailmankokouksessakin on tottunut siihen, että unen määrää ei lasketa tunteina missään nimessä useammalla kädellä, joten tuttu juttu; kokouksen kolmantena päivänä silmäpussit alkavat olla megalomaanista luokkaa. Pussit tai ei, velvollisuudet on hoidettava! Minun torstaipäiväni koostui Finlandia-ständipäivystyksestä, tutustumisesta uusiin ihmisiin ja EC:n promoamisesta. Lupasin noin parillekymmenelle hengelle kahden tunnin aikana, että EC 2016 Tampereella on kaikkien aikojen paras eurooppakokous, olen melko varma, etten luvannut piiruakaan liikaa!
Torstaina oli myös luvassa minun suosikki-iltani, Global Village Night. Mikä se on? Noh, kaikki kansalliset JC organisaatiot pistävät parastaan, houkuttelevat meitä mitä paremmilla ja maistuvimmilla paikallisilla herkuilla omalle kojulleen ja parhautta mitataan sillä, missä on pisin jono! JCI Finlandin kopperolle oli perinteiden mukaan tuotu kamarilaisten toimesta jos jonkinmoista pulleroa, karkkia ja tarjottavaa. Ennen omaa päivystysvuoroani ehdin kipaista läpi kierroksen messuhallissa, jossa musiikki soi täysillä ja ihmiset hymyili toisilleen. Mietin taas kerran, että mitäs jos tällainen tsempalo olisikin kerran kuukaudessa? Saisi virtaa ja energiaa ainakin, ehkä vatsahaavan.. Mutta kun se fiilis, voi kun teistä jokainen joskus pääsisi kokemaan sen!
Kun päivystysvuoroni alkoi JCI Finlandin tarjoilukojulla, korjasin tonttulakin suoraan ja Suomi-kravatin ojoon, käärin hihat ja pistin hösseliksi. Tunnin aikana tuli kaadettu valehtelematta ainakin sata salmari/terva/minttu-shottia, jono oli loputon! Meillä oli huikee tiimi Ellin ja Kuopion Jeren ja Janin kanssa! Välillä meinasin kuolla nauruun, kun mm. japanilaiset ottivat ykkösellä shottia; kerroin joka kerta, että se maistuu vähän kuin ..muminaa.. ja rohkeastihan he maistoivat sievän irvistyksen kera. Huikea ilta, huikeita ihmisiä ja kohtaamisia, laukku täynnä uusia käyntikortteja. Kiitos!
PERJANTAI 6.11. JOHANNA LUNDÁN, Kansallinen puheenjohtaja, JCI FINLAND
Vaikkakin suurin jännitys omaan JCI Vice President –ehdokkuuteeni liittyen oli eletty jo keskiviikkona vaalitentin ja puheen muodossa, perjantaikin oli odotusta täynnä. Perjantain aloitettiin reippaasti Morning Showssa. Tämän jälkeen suuntasin työpajaan, jossa keskustelimme uudesta YK:n Kestävän kehityksen –tavoiteohjelmasta ja siitä, kuinka me nuorkauppakamarilaisina olemme mukana tekemässä töitä tavoitteiden eteen. Ryhmämme, joka piti sisällään eurooppalaisia nuorkauppakamarilaisia, päätyi nostamaan merkittävimmäksi tavoitteeksi tavoitteen numero yhdeksän: kestävän infrastruktuurin ja teollisuuden rakentaminen sekä innovaatioiden edistäminen.
JCI Quebecin isännöimän VIP –lounaan jälkeen alkoikin jännät paikat, sillä virallisen kokouksen agendalla oli muun muassa tulevan vuode JCI-virkailijoiden valitseminen. Tunnelmat olivat mahtavat, kun loppujen lopuksi seisoin lavalla loistavin arvosanoin ja äänimäärin, juuri valittuna JCI Vice Presidenttinä. Virkavalan vannominen oli tunteikas hetki, erityisesti kun tiesi yleisössä olevan tärkeitä ihmisiä, jotka matkaani nuorkauppakamarissa ovat vaikuttaneet. Virkailijoiden lisäksi General Assembly valitsi myös vuoden 2017 maailmankokouksen järjestäjän ja pääsemmekin viettämään upeaa kokousta parin vuoden päästä Alankomaiden Amsterdamiin.
Pitkäksi venähtäneen kokoukseen jälkeen olikin aika siirtyä nopean vaatteidenvaihdon kautta nauttimaan Senaatin illallisesta ja tulihan sitä piipahdettua myös Japan Nightissa illan päätteeksi.
LAUANTAIN
A 7.11. ELLIMAIJA AHONEN, JCI Award Nominee
Lauantai oli minulle henkilökohtaisesti syy, motiivi ja vaikutin osallistua koko maailmankokoukseen – olihan vuorossa oman jc-vuoden kohokohta The Awards Ceremony. Jännitettävää riitti aamusta asti; saataisiinko flunssaisesta neitokaisesta loihdittua edustuskelpoista palkintoehdokasta, pysyisikö mekko yllä, saisinko ruokaa alas verensokeritasapainoa ylläpitämään? Kotimaan kamaralla oli myös jännittyneitä kannustajia, joiden kanssa vaihdettiin tunnelmia päivän aikana. Kädestäpitäjänä, rauhoittelijana, ruokahuoltajana ja ykköstsempparina toimi meidän oma ihana Hanna Toimi, viime vuoden hallituksen jäseneni. Sellaista hetkessä elämistä, aitoa fiiliksen jakoa, toisen ilosta iloitsemista ja ylpeyttä kokee harvoin, mutta Hanna todisti tämän hetken mahtavuuden läsnäolollaan. Hanna, miten voin kyllin kiittää?
Ehdolla olevat palkinnonsaajat ohjattiin palkintojenjakotilan etuosaan nimetyille paikoille. Penkillä odottavassa käsiohjelmassa oleva lyhyt esittely, Suomen lippu ja oma nimi saivat palan kurkkuun. Kohta se on menoa, kohta ei tarvitse enää miettiä kuinka tässä mahtaa käydä! Aasian, Amerikkojen ja Afrikan edustajien esittelyjä lukiessa tuli sellainen olo, että wau, nuo ovat tehneet vaikka mitä! Sori Eurooppa, en pysty pistämään kampoihin. Ehkäpä meillä jokaisella mantereen edustajalla oli samat aatokset, sillä yöllä Afrikan parhaimmaksi valittu puheenjohtaja Hope etsi minut käsiinsä ja tilitti vastaavia tuntojaan – en todellakaan kadehdi maailmantuomariston tiukkaa tehtävää!
Puheenjohtaja-palkinto annettiin kolmanneksi viimeisenä, oli siinä jo täristy kaksi tuntia. Siinä ehti käydä puheenjohtajavuotta läpi ylä- ja alamäkineen, opinpaikkoineen, onnistumisineen, miettiä meidän upeita kamarilaisia ja palata siihen huikeaan tunteeseen saadessaan toimia Pirkanmaan Nuorkauppakamarin lippulaivana. Tsempparini käsi alkoi olla hiestä märkä ja hengitys pihisi pintakaasulla. Palkinnon julkistushetkestä muistan elävästi vain kuulleeni sanat ”JCI Finland” ja sen jälkeen yleisön mylvinnän. NP Johanna kaappasi minut ja Suomen lipun mukaansa estradille, VP Jonathan Borg ja EVP Steven Wilson sulkivat halauksiin ennen lavalle kiipeämistä. Vastassa olivat maailmanpuheenjohtaja Ismail Haznedar ja yksi aiemmista maailmanpresidenteistä. Ymmärrän nyt urheilukisoissa menestyneitä paremmin – onhan se aivan sanoin kuvaamaton tunne nähdä hurjasti Suomen lippuja heilumassa ja maamiehet kannustamassa. Iso kiitos Suomi-tiimille, te loitte tunnelman. Tuntui, että tämä on meidän yhteinen juttu! Onneksi palkintojenjaosta on muistona video, jotta tuon ikimuistoisen Kodak-hetken voi elää uudelleen ja palautella asioita mieleen vanhana mammanakin.
Palkintojenjaon jälkeen tuli heikko olo ja happea oli vaikea saada, aivan kuten Eurooppa-palkinnon jälkeisissä tunnelmissa. Tärinä, kokemus ja endorfiinit vetivät mimmin veteläksi. Vietimme siis ikimuistoiset kolme varttia parasta juhla-aikaa kokoushotellissa..niin siis naisten vessan aulassa chillaten ja salmaria naukkaillen 🙂
Saman illan Dutch Night oli täyttä Orange Actionia tulevia vuoden 2017 maailmankokoustunnelmia hehkutellen. Suomi-porukassa meno oli kohdillaan ja muutamat delegaatiosta osoittivat kannatuksensa Hollannin maailmankokoukselle heittäytymällä baaritiskin toiselle puolelle juomanlaskijoiksi! Suomi-ryhmä pistikin hihat heilumaan ja jonot purettiin alta aikayksikön. Ilta päättyi omalta osaltani tutuksi tulleeseen monikulttuuriseen JC-karaokeluolaan, jossa muuten puhiksemme Sina sai baarimikon suosikkina toimia parina iltana DJ:nä. Korkkarit kattoon!
SUNNUNTAI 8.11. LAVINIA HUSA, pinkkiläinen, first timer maailmankokouksessa
Kanazawan World Conference 2015 huipentui vaikuttavaan gaalaan, jossa riitti puheita, kirkkaita valoja, upeita musiikkiesityksiä ja tietysti paljon hyvää JC-seuraa. Suomen JC-yhteisö oli mukana tapahtumassa komealla yli 100 hengen delegaatiolla, joka edusti gaalassa näkyvästi ja puhalsi yhteen hiileen tulevan Tampereen Eurooppakokouksen markkinoinnissa.
Gaala alkoi juhlallisella JC Internationalin puheenjohtajan turkkilaisen Ismail Haznedarin kiitospuheella, joka oli myös hänen jäähyväispuhe nykyisessä tehtävässään. Puheen jälkeen suoritettiin puheenjohtajan ketjujen juhlallinen vaihdos, jossa ketjut siirtyivät Hazendarilta tulevalle puheenjohtajalle nigerialaiselle Paschal Dikelle. Ketjujen vaihdon suorittivat mukana tilaisuudessa olleet yli kymmenen entistä JC Internationalin puheenjohtajaa.
Gaalaan sisältyi lisäksi juhlallinen ateria, jota nautittiin juhlavaksi katetuissa puitteissa. Illan aikana yleisö sai nauttia puheiden lisäksi myös musiikkiesityksistä, joista varsinkin japanilaisen, minulle mysteeriksi jääneen, naislaulajan esitys tuntui olevan varsinkin japanilaisyleisön mieleen.
Kokonaisuutena ensimmäinen JC-gaala oli näin ensikertalaiselle upea kokemus ja tunsin todellakin JC-spiritin gaalan aikana. Oli hienoa tuntea ihmisten yhteenkuuluvuus iästä, JC-taustasta ja kansallisesta taustasta riippumatta. Jään siis innolla odottamaan tulevia kansainvälisiä JC-tapahtumia, joista seuraava onkin lähellä – niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Toivottavasti EC 2016 Tampereella nähdään myös mahtava PINKK-delegaatio, jonka voimin voimme taas nauttia JC-hengestä upeissa kansainvälisissä puitteissa.
