Koejäsenen hihasta ravistettua

Ensimmäinen ajatus sanasta nuorkauppakamari? Jaa oikeesti, vai? Pikkutakki päällä viipottavia, kultalusikka suussa syntyneitä osake-sijoittajia, jotka sikarikerhomaisesti kokoontuvat puhumaan itsestään ja rahoistaan. Ja miettimään miten tekisivät lisää rahaa.

Näin ajattelin vielä joitakin vuosia sitten. Tai en ollut oikeastaan miettinyt koko asiaa tai viitsinyt selvittää mitä siellä oikeasti tehdään ja minkälaisia ihmisiä siihen kuuluu. Saatikka mitä arvoja ja tavoitteita järjestöllä on. Olinko oikeassa?

PINKK:n vuoden 2011 puheenjohtaja Jenni kysyi minua mukaan useampaan otteeseen. Päätöksen hakeutua koejäseneksi tein aluevaalikokouksen, Pirullisten Jatkojen, yhteydessä syksyllä 2011; työn puolesta pidimme Trade Show-alueella esittelypistettä ja kun päivän verran olin katsellut hyvää meininkiä, tavannut tukun helposti lähestyttäviä ihmisiä ja jututtanut porukkaa mielenkiintoisten teemojen äärellä, tuli sellainen tunne, että nämä ovat riittävän höyrypäistä sakkia. Kun aika on kortilla, ei jokaisen järjestön tai yhdistyksen toimintaan pysty laittamaan itseään likoon, vaikka sielun sisäinen palo ja järjestöihmisen tekemisen meininki nostavatkin päätään. Tässä touhussa palaset kuitenkin loksahtivat paikoilleen, enkä vielä ole tullut katumapäälle.

Koejäsenhaastattelua edeltävänä päivänä pläräsin JCI-nettisivuja ohimennen; siellä täällä erikoisia kirjainyhdistelmiä, suomi-englanti –sekoitusta, villejä assosiaatioita mieleen synnyttäviä hieroglyfejä. Termistökö tässä pitää hallita, että saa selville mistä nuo puhuvat? Joku toinen olisi saattanut heittää pyyhkeen kehään, mutta mielestäni kyseessä oli ennemminkin koukuttava Da Vinci –koodaus, josta pitää päästä ottamaan selvää!

Koejäseneksi hyväksymisen jälkeen pääsin välittömästi tositoimiin eli järjestelemään pikkujouluja ja käätyjenvaihtojuhlaa. Ketään en tuntenut, mutta piankos sitä tutuiksi tultiin. Joulupuu-projektin koin ajatuksena erittäin tarpeelliseksi, joten tyttären kanssa hankittu paketti sujautettiin mukaan ilostuttamaan saman ikäistä lahjan saajaa. Tuli tosi hyvä mieli lahjaa paketoidessa ja fiilistellessä etukäteen jouluaaton iloa jossain päin Pirkanmaata. Niin, lapsiperheet olivat projektin ytimessä eikä perheitä ole muutenkaan unohdettu tässä toiminnassa, siitä hyvänä osoituksena 12.5. pidetty koko perheen virkistäytymistapahtuma Kangasalla.

Kyrösjärvi-kokkareiden kutsua odottelin innolla: juhlintaa mukavassa seurassa, saisi luvan kanssa pistää mekkoa ylle ja ottaa oman avecin mukaan menoon. Ja lystiä piisasi! Joku saattaa vielä hämärästi muistaa paluumatkan viihdyttävän ohjelmanumeron mikrofonin varresta kajautettuna… Koejäsenenä myös matrikkelin mainosmyynti oli yksi talveen osuneista asioista. START-koulutus avasi järjestön taustoja ja kannusti osallistumaan ja luomaan omaa JC-polkua haluamaansa suuntaan.

Vuoden Nuori Menestyjä –projektiin päädyin JC-kummini Miia-Hannelen pyytämänä. Meidän tehotiimin ideariihen tuotoksena oli muutama erittäin potentiaalinen ehdokas kilpailuun. Päädyimme kysymään FIT Biotech:n tuotantojohtaja Jani Koskista ehdokkaaksemme. Aikaa ei liiaksi tuhlailtu lorvailuun: härkää sarvista kiinni, ehdokkaaseen tutustuminen ja haastattelu käyntiin, naputi-naputi muutama ilta sohvalla läppäri sylissä kieli keskellä suuta. Hyvin tehty työ palkittiin 21.4.2012 kansallisessa vuosikokouksessa Lappeenrannassa – itse en päässyt paikalle, mutta projektipäällikkömme Miia-Hannele kävi pokkaamassa voiton kotiin! Ilo irti! Mutta ei me tähän vielä lopeteta, nyt nokka kohti maailmankokousta, tavoitteena kansainvälinen TOYP voitto ja Taipei! Syksyllä rima on yhtä korkealla Vuoden Nuori Johtaja -kilpailussa, taustatyötä tehdään paraikaa…

Kynnys osallistua PINKK:n toimintaan on tehty erittäin matalaksi. Vinkataan mukaan tapahtumiin ja koulutuksiin, vedetään hihasta, täsmämarkkinoidaan, suositellaan tietyistä asioista kiinnostuneille, muistutetaan äidillisen lempeästi mutta napakasti. Viestintä toimii reaaliajassa, monikanavaisesti ajankohtaisista asioista tiedottaen ja menneistä tapahtumista saa hyvän koonnin aina parin viikon välein. Täällähän oikeasti tehdään ja tapahtuu! Nykertämiselle no thanks. Isona plussana uudet tuttavuudet ja verkoston kartuttaminen! Eikä vieläkään yhtään salkkumiestä sikari suussa miljoonistaan puhuen…

Sen olen saanut huomata, että JC-maailma imee mukanaan sille pikkusormensa antavat ihmiset. Vapaa-ajan, työajan ja JC-ajan raja on vähintäänkin häilyvä. Minä yritän vielä pysyä tolkuissani, katsotaan mikä on tilanne parin vuoden kuluttua 😉


 

 

Ellimaija Ahonen, PINKK:n koejäsen