jcipirkanmaa

Kuka: Vilhelmiina Jalonen Parkanosta, empaattisen johtamistyylin puolestapuhuja Mikä: Vanhustyön lähihoitaja, gerontologisen hoitotyön sairaanhoitaja (AMK), johtamisen erikoisammattitutkinto: henkilöstön johtaminen, sairaanhoitaja (YAMK) vanhustyö 2017- Mitä: Palveluesimies, SOTE- alan palveluyritys Lähdin mukaan nuorkauppakamaritoimintaan kaksi vuotta sitten. Ajattelin, että sen kautta kohtaisin kehittämisestä innostuneita, eteenpäin pyrkiviä ja kanssani samanhenkisiä ihmisiä. Nuorkauppakamaritoiminnan ajattelin myös vaikuttavan positiivisesti urakehitykseeni sekä tulevaisuuden haaveisiin. […]

Kasvua kansainvälistymällä Olen aina pitänyt itseäni kansainvälisenä ihmisenä, kunnes sain ensikosketuksen nuorkauppakamaritoimintaan. Matkustin aikaisemminkin paljon ja olin asunut ulkomailla, mutta JCI avasi minulle aivan uuden maailman. En koskaan kuvitellut keskustelevani oman alani haasteista mongolialaisen kollegan kanssa nomadijurtassa Ulan Batorissa tai kierteleväni Miamin latinokortteleita keskustellen yrittäjyydestä namibialaisen kirjailijan kanssa. On vaikea kiteyttää mitä kansainvälinen nuorkauppakamariaktiivisuus on

Minkä tahansa yhdistyksen hallitukseen hakeutuvaa henkilöä katsotaan usein vähän kieroon. ”Sulla vissiin on liikaa aikaa?” Toinen lähestymistapa on säälinsekainen alentuneisuus. ”Et sitten saanut sanottua ei?”. Usein kuvitellaan, että vanhempainyhdistyksen tai taloyhtiön rahastonhoitajaksi valitaan se, joka ei suoralta kädeltä kieltäydy ja jolla työn tai koulutuksen puolesta on edes etäinen käsitys kirjanpidon tarkoituksesta. Se, että joku voi

Lapsuuden ammattihaaveeni olivat Suomen ensimmäinen naispresidentti ja kaupan täti. Presidenttiyshaaveeni tyrmäsi Halonen jo ennen kuin ehdin itse täysi-ikäiseksi ja kaupan tädiksi, tai lähelle sitä, pääsin elintarvikekioskin myyjänä jo parikymppisenä. Se ei vaikuttanut kuitenkaan eläkepestiltä. Ja siihen loppui tulevaisuuden suunnitteluni ja ajautuminen paikasta, työstä ja opiskelupaikasta toiseen alkoi.   Opinnoissani opin tekemään hattuja, kirjoittamaan lehtijuttuja, vähän

Opiskelin Turun yliopistossa valtiotieteiden maisteriksi ja Varsinais-Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen matka vei maailmalle töihin. Palattuamme Britanniasta takaisin Pirkanmaalle ja tyttäremme aloitettua päivähoidossa havaitsin konkreettisesti, että en tunne täältä enää juuri ketään. Huhuu Suomi, aikuisia ystäviä kiitos, heti! Ja niitähän tuli, kun lähdin entisen pomoni äidillisen ohjauksen lopputuloksena mukaan kamaritoimintaan. ”No niin, hulluhan sinä olisit ollut,

Heipparallaa, olen Jenni Ahlstedt, seilaava suomalais-ruotsalainen nuorkauppakamarilainen! Nautin järjestömme tarjoamia kehittymismahdollisuuksia täysillä jo kymmenettä vuotta, ja upotan tähän tarinaan vain pikkiriikkisen tähtihetkiä tästä seikkailusta. Kymmenet ystävät, sadat kaverit ja Facebookin mukaan tuhannet tuttavat ovat löytyneet elämääni JCI-kokousmatkoilta, projekteista ja yhteisistä naurun paikoista eli aktiivisen toiminnan kautta. Esiintymisvarma ja sujuvasti kolmea kieltä työkseen puhuva eivät välttämättä

  Anne-Mari Maniskka, vuoden tulokas 2016, Pirkanmaan nuorkauppakamari                                                                                              

Ilman unelmia elämästämme puuttuu jotain hyvin oleellista. Ajaudumme vain elämäntilanteesta toiseen ilman, että olemme itse aidosti kuskin paikalla. Unelmointi ei ole haihattelua vaan tulevaisuuden suunnitelmien miettimistä. Mikäli emme anna aikaa omille unelmille ja unelmoinnille, moni asia jää tekemättä ja unelmat ovat entistä kauempina. Meidän tulee entistä rohkeammin asettaa ja nimetä itsellemme unelmia, joita tavoittelemme. Unelmien